perjantai 3. joulukuuta 2010
Feels like drowning
Paino on taas noussut ihan naurettavasti ja sekös ahdistaa saatana. Ällöttää olla tämmönen sotanorsu. Vittu olin jo 64 jossain välissä ja nyt oon taas muka 70. Siitä on kyllä osa sitä että ruuansulatus takkuilee taas, pitäis varmaan vetää taas jotkut vitun laksaöverit.
Muutenkin sellainen olo että voi ny vittu oikeesti, vois vaan itkeä ja huutaa ja raivota kaikesta saatana.
Lähettänyt Skulljuice klo 1.52 0 kommenttia
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Kotona taas
Kotiuduin juuri Kellokosken osasto kasilta. Huomenna lääkäri, ja toivottavasti diagnoosi kuntoon sitten kun eivät osastolla saaneet aikaiseksi. Mokomat lusmut saatana, yhestä vitun kyselystä kiinni. Mut ihan sama. Huomenna kuitenkin.
Mietin sitä päiväosastojuttua, kun sekin tuli tässä esiin vaihtoehtona. Ei silleen mikään kovin paha idea, kun mulla on ollut himassa sen verran turvaton olo lähiaikoina... Nytkin on vähän sellainen olo että ahdistaa tää vitun hiljaisuus ja kaikki taas... :( Vois sinänsä pyytää Hannan tai jonkun käymään.
Lähettänyt Skulljuice klo 9.16 0 kommenttia
maanantai 22. marraskuuta 2010
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Elämä jatkuu ilman minuakin
Tuntuu kuin olisin kuollut. Harmaa päivä ja toinenkin, kulkevat ohi sen kummempia jälkiä jättämättä sekoittuen mitäänsanomattomaksi massaksi. Muistan vain sinut, arpeni ja aamupainoni. Maailmani on kutistunut kumman pieneksi. Tarvitsen apua mutta tuntuu että en saa sitä. Tuntuu että olen aivan yksin, että en uskalla luottaa kehenkään. Haluaisin vain nukkua tämän tunteen ohi, kenties koskaan heräämättä. Haluaisin olla rauhassa näiltä pakonomaisilta ajatuksilta, jotka tuntuvat kovin vierailta mielessäni.
Lähettänyt Skulljuice klo 5.54 0 kommenttia
Tunnisteet: ahdistus, epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus
Jazzia ja kahviloita
Istun kulmakonditoriassa läppärin kanssa. Istun ja kuuntelen jazzia i-podilta. Kun olin kotona, ahdistus ei ottanut lähteäkseen, mutta nyt kyllä piristyin aika hyvin. :) Otin myös vadelma-funslushin.. kaloreista ei ole tietoa, mutta ei siinä kovin paljoa voi olla, ottaen huomioon että se on kuitenkin 80% jäätä.
On vähän ikävä Hanaa, mutta toisaalta tekee mieli vaan olla ja chillailla yksinään. Mikäs tässä ollessa ja kirjoittaessa.
Listasin myös vihkoon oireitani jotka viittaisivat siihen syömishäiriöön ja johonkin outoon pakkomiellehässäkkään josta en ole tosiaan varma mitä se on, vai onko vain syömishäiriön kylkiänen. No, se selviää sitten kun pääsen sinne hiton lääkäriin...
Huomenna pitäs käydä tekemässä se toinen klamydiatesti. En oo vieläkään saanut aikaiseksi tehdä sitä perkele... Tai ainakin hakemassa se purkki sieltä että voin joku päivä sitten lirauttaa siihen ja kiikuttaa sen takaisin terveyskeskukseen XD
Saisin vielä kahvin mun rahoilla. Hmm. Vois olla jees. Mut kattoo nyt.
Lähettänyt Skulljuice klo 5.13 0 kommenttia
lauantai 20. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





