Feels like drowning

Paino on taas noussut ihan naurettavasti ja sekös ahdistaa saatana. Ällöttää olla tämmönen sotanorsu. Vittu olin jo 64 jossain välissä ja nyt oon taas muka 70. Siitä on kyllä osa sitä että ruuansulatus takkuilee taas, pitäis varmaan vetää taas jotkut vitun laksaöverit.
Muutenkin sellainen olo että voi ny vittu oikeesti, vois vaan itkeä ja huutaa ja raivota kaikesta saatana.

Kotona taas

Kotiuduin juuri Kellokosken osasto kasilta. Huomenna lääkäri, ja toivottavasti diagnoosi kuntoon sitten kun eivät osastolla saaneet aikaiseksi. Mokomat lusmut saatana, yhestä vitun kyselystä kiinni. Mut ihan sama. Huomenna kuitenkin.

Mietin sitä päiväosastojuttua, kun sekin tuli tässä esiin vaihtoehtona. Ei silleen mikään kovin paha idea, kun mulla on ollut himassa sen verran turvaton olo lähiaikoina... Nytkin on vähän sellainen olo että ahdistaa tää vitun hiljaisuus ja kaikki taas... :( Vois sinänsä pyytää Hannan tai jonkun käymään.

Särkynyt hetki

Ohikiitävä lupaus

unohdettu ajatus

tuuleen kuiskattu avunpyyntö

Särkynyt hetki

Elämäni.

Elämä jatkuu ilman minuakin

Tuntuu kuin olisin kuollut. Harmaa päivä ja toinenkin, kulkevat ohi sen kummempia jälkiä jättämättä sekoittuen mitäänsanomattomaksi massaksi. Muistan vain sinut, arpeni ja aamupainoni. Maailmani on kutistunut kumman pieneksi. Tarvitsen apua mutta tuntuu että en saa sitä. Tuntuu että olen aivan yksin, että en uskalla luottaa kehenkään. Haluaisin vain nukkua tämän tunteen ohi, kenties koskaan heräämättä. Haluaisin olla rauhassa näiltä pakonomaisilta ajatuksilta, jotka tuntuvat kovin vierailta mielessäni.

Jazzia ja kahviloita

Istun kulmakonditoriassa läppärin kanssa. Istun ja kuuntelen jazzia i-podilta. Kun olin kotona, ahdistus ei ottanut lähteäkseen, mutta nyt kyllä piristyin aika hyvin. :) Otin myös vadelma-funslushin.. kaloreista ei ole tietoa, mutta ei siinä kovin paljoa voi olla, ottaen huomioon että se on kuitenkin 80% jäätä.

On vähän ikävä Hanaa, mutta toisaalta tekee mieli vaan olla ja chillailla yksinään. Mikäs tässä ollessa ja kirjoittaessa.

Listasin myös vihkoon oireitani jotka viittaisivat siihen syömishäiriöön ja johonkin outoon pakkomiellehässäkkään josta en ole tosiaan varma mitä se on, vai onko vain syömishäiriön kylkiänen. No, se selviää sitten kun pääsen sinne hiton lääkäriin...

Huomenna pitäs käydä tekemässä se toinen klamydiatesti. En oo vieläkään saanut aikaiseksi tehdä sitä perkele... Tai ainakin hakemassa se purkki sieltä että voin joku päivä sitten lirauttaa siihen ja kiikuttaa sen takaisin terveyskeskukseen XD

Saisin vielä kahvin mun rahoilla. Hmm. Vois olla jees. Mut kattoo nyt.

Bulimia nervosa

Danse de la mort

Tanssin loputonta tanssia
tanssin kuoleman kanssa
Kevyt askel oikeaan, toinen vasempaan, helmat liehuen kiidämme jälleen tanssilattialla. Partaterä hampaissaan hän suutelee minua
eikä enää päästä karkaamaan
ennen kuin aamu valkeaa

Yön kuiskaus

Istun häkissäni ja odotan unta, tietäen ettei se tule kuitenkaan. Katson ympärilleni. Päiväkirjoja, kosteusvoidetta ja ahdistuksen mörköjä. On harmaata ja sumuista, kummallisen väritöntä. Asunnosta on tullut vankilani, mielestäni sen kalterit. Vahvemmat kuin yksikään metalli. Hetkeksi ne saattavat taipua, mutta illan tullen minun on aina hiivittävä takaisin.

Sekavuus on toinen nimeni, toinen olemukseni. Ajatukseni ovat yhtä hullunmyllyä, teoissani ei ole enää mitään järkeä. Sormeni liikkuvat näppäimistöllä vailla mitään asiaa, merkityksettöminä lihapalasina, joita joku muu tuntuu ohjailevan.

To sleep or not to sleep

...Olisin milloin tahansa mielummin anorektikko kuin läski bulimikko. Ihan oikeasti, vitun rankkaa olla syömishäiriöinen ja tietää olevansa normaalipainossa ja auttamattoman iso verrattuna moniin muihin... Pahin ongelmani onkin varmaan juuri se, että vertaan itseäni jatkuvasti muihin, oli tilanne mikä hyvänsä.

Kuulostaa ihan typerältä kun sanon että on läski olo, mutta en voi sanoin kuvailla miten kamala olo se oikeasti on. Tuntuu kuin kaikki ponnistelut olisi vedetty vessasta alas (kirjaimellisesti haha), että olisin ihan tosi epäonnistunut ihmisenä.

Paha olla muutenkin. Kaiken maailman neuroosit taas valtaa alaa. Haluaisin energiajuomaa mutta en voi koska se on märkää ja mä en oikeasti halua mitään märkää nyt. Haluaisin pipareita, mutta en voi syödä koska en tiedä niiden kalorimääriä enkä tahdo oksentaa... Haluaisin rasvata kädet mutta en voi koska ne ei ole vielä tarpeeksi kuivat. Tahtoisin olla sinun kanssasi, mutta pelkään että en ole tarpeeksi hyvä sinulle ja että työnnät minut pois koska olen tällainen luuseri. Tahtoisin nukkua mutta en voi koska kello on liian vähän.
Haluaisin vaikka mitä, mutta en voi. Arvatkaa miksi? Koska olen ihan vitun vinksahtanut ja neuroottinen paska. Läski sellainen.

Vittu mä taas vihaan itseäni, haluaisin vaan nukkua tän tunteen ohi...

obsessions, obsessions, obsessions

Jokainen pelkoni, jokainen pieni pakkomielteeni, tuntuu olevan yksi säie hirttoköydessäni. Köydessä, joka hetki hetkeltä tekee hengittämisen vaikeammaksi. Jokainen hengenveto tuottaa tuskaa, rakennan itselleni vankilaa. Haluaisin lopettaa laihduttamisen ja murehtimisen, kelvata itselleni ja muille juuri tällaisena ja vaikka vähän lihavempanakin, mutta en yksinkertaisesti pysty. Kaikki on juurtunut niin syvälle minuun, aivan sydänjuuriini asti. Köysi kasvanut ihoni alle, osaksi minua.

Olen sairaampi kuin itsekään ymmärrän. Jokainen pieni hetki saan muistutuksia siitä.
Pipari oli vinossa, en voi syödä sitä.
Liikaa ihmisiä, liikaa ihmisiä, liikaa ihmisiä.
Pakko syödä, pakko ahmia, en edes tahdo lopettaa...

Auttakaa mua, auttakaa joku... Olkaa niin kilttejä.