Jokainen pelkoni, jokainen pieni pakkomielteeni, tuntuu olevan yksi säie hirttoköydessäni. Köydessä, joka hetki hetkeltä tekee hengittämisen vaikeammaksi. Jokainen hengenveto tuottaa tuskaa, rakennan itselleni vankilaa. Haluaisin lopettaa laihduttamisen ja murehtimisen, kelvata itselleni ja muille juuri tällaisena ja vaikka vähän lihavempanakin, mutta en yksinkertaisesti pysty. Kaikki on juurtunut niin syvälle minuun, aivan sydänjuuriini asti. Köysi kasvanut ihoni alle, osaksi minua.
Olen sairaampi kuin itsekään ymmärrän. Jokainen pieni hetki saan muistutuksia siitä.
Pipari oli vinossa, en voi syödä sitä.
Liikaa ihmisiä, liikaa ihmisiä, liikaa ihmisiä.
Pakko syödä, pakko ahmia, en edes tahdo lopettaa...
Auttakaa mua, auttakaa joku... Olkaa niin kilttejä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti