Tuntuu kuin olisin kuollut. Harmaa päivä ja toinenkin, kulkevat ohi sen kummempia jälkiä jättämättä sekoittuen mitäänsanomattomaksi massaksi. Muistan vain sinut, arpeni ja aamupainoni. Maailmani on kutistunut kumman pieneksi. Tarvitsen apua mutta tuntuu että en saa sitä. Tuntuu että olen aivan yksin, että en uskalla luottaa kehenkään. Haluaisin vain nukkua tämän tunteen ohi, kenties koskaan heräämättä. Haluaisin olla rauhassa näiltä pakonomaisilta ajatuksilta, jotka tuntuvat kovin vierailta mielessäni.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti