...Olisin milloin tahansa mielummin anorektikko kuin läski bulimikko. Ihan oikeasti, vitun rankkaa olla syömishäiriöinen ja tietää olevansa normaalipainossa ja auttamattoman iso verrattuna moniin muihin... Pahin ongelmani onkin varmaan juuri se, että vertaan itseäni jatkuvasti muihin, oli tilanne mikä hyvänsä.
Kuulostaa ihan typerältä kun sanon että on läski olo, mutta en voi sanoin kuvailla miten kamala olo se oikeasti on. Tuntuu kuin kaikki ponnistelut olisi vedetty vessasta alas (kirjaimellisesti haha), että olisin ihan tosi epäonnistunut ihmisenä.
Paha olla muutenkin. Kaiken maailman neuroosit taas valtaa alaa. Haluaisin energiajuomaa mutta en voi koska se on märkää ja mä en oikeasti halua mitään märkää nyt. Haluaisin pipareita, mutta en voi syödä koska en tiedä niiden kalorimääriä enkä tahdo oksentaa... Haluaisin rasvata kädet mutta en voi koska ne ei ole vielä tarpeeksi kuivat. Tahtoisin olla sinun kanssasi, mutta pelkään että en ole tarpeeksi hyvä sinulle ja että työnnät minut pois koska olen tällainen luuseri. Tahtoisin nukkua mutta en voi koska kello on liian vähän.
Haluaisin vaikka mitä, mutta en voi. Arvatkaa miksi? Koska olen ihan vitun vinksahtanut ja neuroottinen paska. Läski sellainen.
Vittu mä taas vihaan itseäni, haluaisin vaan nukkua tän tunteen ohi...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti